kysymysmerkki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kysymysmerkki (5)
- iso välimerkki, joka merkitsee kysymyslausetta. Vastaava symboli [?]
- (kuvaannollisesti) epäselvä asia
- Yrityksen menestys vuoden toisella kvartaalilla on kysymysmerkki.
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kysymysmerkki | kysymysmerkit |
| genetiivi | kysymysmerkin | kysymysmerkkien (kysymysmerkkein) |
| partitiivi | kysymysmerkkiä | kysymysmerkkejä |
| akkusatiivi | kysymysmerkki; kysymysmerkin |
kysymysmerkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kysymysmerkissä | kysymysmerkeissä |
| elatiivi | kysymysmerkistä | kysymysmerkeistä |
| illatiivi | kysymysmerkkiin | kysymysmerkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kysymysmerkillä | kysymysmerkeillä |
| ablatiivi | kysymysmerkiltä | kysymysmerkeiltä |
| allatiivi | kysymysmerkille | kysymysmerkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kysymysmerkkinä | kysymysmerkkeinä |
| translatiivi | kysymysmerkiksi | kysymysmerkeiksi |
| abessiivi | kysymysmerkittä | kysymysmerkeittä |
| instruktiivi | – | kysymysmerkein |
| komitatiivi | – | kysymysmerkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kysymysmerki- | |
| vahva vartalo | kysymysmerkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. iso välimerkki, joka merkitsee kysymyslausetta
|
|
Idiomit
[muokkaa]- yhtenä kysymysmerkkinä – kuvaa hämmentynyttä ihmistä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kysymysmerkki Kielitoimiston sanakirjassa
- kysymysmerkki Suomen murteiden sanakirjassa
- Artikkeli 726 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa