tuho

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

tuho (1)

  1. vahinko, hävitys, turmio, turmelu
    Myrsky sai aikaan suurta tuhoa.
  2. loppu, romahdus, häviö, perikato
    Rooman valtakunnan nousu ja tuho.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuho tuhot
genetiivi tuhon tuhojen
partitiivi tuhoa tuhoja
akkusatiivi tuho; tuhon tuhot
sisäpaikallissijat
inessiivi tuhossa tuhoissa
elatiivi tuhosta tuhoista
illatiivi tuhoon tuhoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuholla tuhoilla
ablatiivi tuholta tuhoilta
allatiivi tuholle tuhoille
muut sijamuodot
essiivi tuhona tuhoina
translatiivi tuhoksi tuhoiksi
abessiivi tuhotta tuhoitta
instruktiivi tuhoin
komitatiivi tuhoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hyönteistuho, itsetuho, joukkotuho, lumituho, metsätuho, parintuho, solutuho, tuhoalue, tuhoeläin, tuhosieni, tuhovaikutus, tuhovoima, ympäristötuho, öljytuho

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • tuho Kielitoimiston sanakirjassa