tuholainen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tuholainen (38)
- jokin eläin, joka tuhoaa jotakin ihmiselle merkityksellistä, tuhoeläin
- (neuvostokielenkäyttöä) tuholaisuuden harjoittaja, luokkakantainen sabotööri sosialistista valtiota vastaan
- Juurikaamme pois kansan viholliset, japanilais-saksalais-trotskilaiset tuholaiset ja spionit! Kuolema synnyinmaan pettureille! (Kalevalan bolsheviikki, 29.4.1937)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuholainen | tuholaiset |
| genetiivi | tuholaisen | tuholaisten tuholaisien |
| partitiivi | tuholaista | tuholaisia |
| akkusatiivi | tuholainen; tuholaisen |
tuholaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuholaisessa | tuholaisissa |
| elatiivi | tuholaisesta | tuholaisista |
| illatiivi | tuholaiseen | tuholaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuholaisella | tuholaisilla |
| ablatiivi | tuholaiselta | tuholaisilta |
| allatiivi | tuholaiselle | tuholaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuholaisena (tuholaisna) |
tuholaisina |
| translatiivi | tuholaiseksi | tuholaisiksi |
| abessiivi | tuholaisetta | tuholaisitta |
| instruktiivi | – | tuholaisin |
| komitatiivi | – | tuholaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuholaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuholais- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tuholainen Kielitoimiston sanakirjassa