Siirry sisältöön

turmio

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

turmio (3)

  1. tuho, häviö, perikato
    Lottovoitto koitui hänelle lopulta turmioksi.
  2. (kuvaannollisesti) rappio

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈt̪urmio/
  • tavutus: tur‧mi‧o

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turmio turmiot
genetiivi turmion turmioiden
turmioitten
partitiivi turmiota turmioita
akkusatiivi turmio;
turmion
turmiot
sisäpaikallissijat
inessiivi turmiossa turmioissa
elatiivi turmiosta turmioista
illatiivi turmioon turmioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turmiolla turmioilla
ablatiivi turmiolta turmioilta
allatiivi turmiolle turmioille
muut sijamuodot
essiivi turmiona turmioina
translatiivi turmioksi turmioiksi
abessiivi turmiotta turmioitta
instruktiivi turmioin
komitatiivi turmioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turmio-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • turmio Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”turmio”.