vahinko

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vahinko (1-G)

  1. ilman pahaa tarkoitusta tehty teko
    Se oli vahinko.
  2. edellisestä johdettuna virtsan tai ulosteen tuleminen housuihin
    Emilialla kävi vahinko ja hänellä tuli pissat housuun.
  3. tuleminen suunnittelematta raskaaksi
  4. jonkin tapahtuman tai toiminnan aiheuttama menetys, tappio tai tuho
    Onnettomuudesta tuli miljoonien dollarien vahingot.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑhiŋko/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vahinko vahingot
genetiivi vahingon vahinkojen
partitiivi vahinkoa vahinkoja
akkusatiivi vahinko; vahingon vahingot
sisäpaikallissijat
inessiivi vahingossa vahingoissa
elatiivi vahingosta vahingoista
illatiivi vahinkoon vahinkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vahingolla vahingoilla
ablatiivi vahingolta vahingoilta
allatiivi vahingolle vahingoille
muut sijamuodot
essiivi vahinkona vahinkoina
translatiivi vahingoksi vahingoiksi
abessiivi vahingotta vahingoitta
instruktiivi vahingoin
komitatiivi vahinkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hallavahinko, henkilövahinko, hirvivahinko, hoitovahinko, hyönteisvahinko, kulovahinko, liikennevahinko, merivahinko, miljoonavahinko, myrskyvahinko, omaisuusvahinko, palovahinko, porovahinko, potilasvahinko, riistavahinko, routavahinko, satovahinko, savuvahinko, sotavahinko, syönnösvahinko, tuotevahinko, tuplavahinko, vahingonilo, vahingonkorvaus, vahingonlaukaus, vahinkoeläin, vahinkovakuutus, vesivahinko, ympäristövahinko, öljyvahinko

Idiomit[muokkaa]

  • antaa vahingon kiertää
  • laittaa vahinko kiertämään
  • ei vahinko tule kello kaulassa = ei varoita tulostaan

Aiheesta muualla[muokkaa]