vahinko

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vahinko (1-G)

  1. ilman pahaa tarkoitusta tehty teko
    Se oli vahinko.
  2. edellisestä johdettuna virtsan tai ulosteen tuleminen housuihin
    Emilialla kävi vahinko ja hänellä tuli pissat housuun.
  3. jonkin tapahtuman tai toiminnan aiheuttama menetys, tappio tai tuho
    Onnettomuudesta tuli miljoonien dollarien vahingot.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑhiŋko/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi vahinko vahingot
genetiivi vahingon vahinkojen
(vahinkoin)
partitiivi vahinkoa vahinkoja
akkusatiivi vahinko; vahingon vahingot
Sisäpaikallissijat
inessiivi vahingossa vahingoissa
elatiivi vahingosta vahingoista
illatiivi vahinkoon vahinkoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vahingolla vahingoilla
ablatiivi vahingolta vahingoilta
allatiivi vahingolle vahingoille
Muut
essiivi vahinkona vahinkoina
translatiivi vahingoksi vahingoiksi
abessiivi vahingotta vahingoitta
instruktiivi vahingoin
komitatiivi vahinkoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]