teltta

Suomi

Teltta

Substantiivi

teltta (9-C)

1. metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu purettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪elt̪ːɑ/
• tavutus: telt‧ta

Etymologia

< ruotsin tält < alasaksan telt < muinaissaksin teld < kantagermaanin *teldą

Käännökset

1. pingotetusta kankaasta tehty tilapäisrakennelma

azeri: çadır bulgaria: палатка f., шатра f. englanti: tent espanja: tienda, (Amerikassa) carpa inarinsaame: teltta italia: tenda krimintataari: çadır kroatia: šator m. pohjoissaame: tealtá, tieltá puola: namiot m. ruotsi: tält

saksa: Zelt n. serbia: šator m. sloveeni: šotor tšekki: stan m. turkki: çadır ukraina: намет m., шатро n., палатка f. unkari: sátor uzbekki: chodir venäjä: палатка, шатёр viro: telk

Liittyvät sanat

• asumus
• laavu
• makuupussi, makuualusta

Johdokset

• verbit: telttailla

Yhdyssanat

happiteltta, harjateltta, huvilateltta, huviteltta, intiaaniteltta, juhlateltta, kupoliteltta, markkinateltta, myyntiteltta, olutteltta, peliteltta, retkiteltta, sirkusteltta, sotilasteltta, telttakangas, telttakatos, telttakatto, telttakylä, telttaleiri, telttamajoitus, telttapatja, telttaretki, telttasauna, telttasänky, telttatuoli, tunneliteltta, vaellusteltta, vankkuriteltta

Aiheesta muualla

• teltta Kielitoimiston sanakirjassa

Inarinsaame

Substantiivi

teltta

1. teltta