teltta

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

teltta (9-C) (monikko teltat)

  1. metalli- tai puurungolle pingotetusta kankaasta, joskus vuodista tms. tehty, maahan lyötyihin paaluihin kiinnitetyillä naruilla tuettu maja tai katos, joka usein on tarkoitettu purettavaksi ja siirrettäväksi tilapäisrakennelmaksi

Etymologia[muokkaa]

Elias Lönnrotin 1850-luvulla käyttöön ottama uudissana[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

happiteltta, harjateltta, huvilateltta, huviteltta, intiaaniteltta, juhlateltta, kupoliteltta, markkinateltta, myyntiteltta, olutteltta, peliteltta, retkiteltta, sirkusteltta, sotilasteltta, telttakangas, telttakatos, telttakatto, telttakylä, telttaleiri, telttamajoitus, telttaretki, telttasauna, telttatuoli, tunneliteltta, vaellusteltta, vankkuriteltta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • teltta Kielitoimiston sanakirjassa

Inarinsaame[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

teltta

  1. teltta

Viitteet[muokkaa]

  1. {{{Tekijä}}}: Suomen sanojen alkuperä: Etymologinen sanakirja. 3, R–Ö, s. 282, 235–236, 422, 479, 490. Päätoimittaja Ulla-Maija Kulonen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000. ISBN 951-717-712-7.