laavu
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]laavu (1)
- metsässä tilapäistä yöpymistä varten tarkoitettu yksinkertainen suoja, jossa on riu’un varaan tehty viisto katto ja lattia, joskus päätyseinämä, ja jonka avoimelle sivulle usein tehdään tulet
- Laavulla yövyttäessä rakovalkea on oikea lämmönlähde.
- Usein laavun katteena käytetään vaatetta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑː.ʋu/
- tavutus: laa‧vu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | laavu | laavut |
| genetiivi | laavun | laavujen |
| partitiivi | laavua | laavuja |
| akkusatiivi | laavu; laavun |
laavut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | laavussa | laavuissa |
| elatiivi | laavusta | laavuista |
| illatiivi | laavuun | laavuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | laavulla | laavuilla |
| ablatiivi | laavulta | laavuilta |
| allatiivi | laavulle | laavuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | laavuna | laavuina |
| translatiivi | laavuksi | laavuiksi |
| abessiivi | laavutta | laavuitta |
| instruktiivi | – | laavuin |
| komitatiivi | – | laavuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | laavu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]saamelainen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]1. yksinkertainen suoja
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- laavu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 380. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.