suulaki

Wikisanakirjasta
Suulaki

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suulaki (7-D)[1]

  1. (anatomia) suuontelon katto, joka jakautuu kovaan ja pehmeään suulakeen
    Suulaki erottaa nenäontelon suuontelosta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuːˌlɑki/
  • tavutus: suu‧la‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suulaki suulaet
genetiivi suulaen suulakien
(suulakein)
partitiivi suulakea suulakia
akkusatiivi suulaki;
suulaen
suulaet
sisäpaikallissijat
inessiivi suulaessa suulaissa
elatiivi suulaesta suulaista
illatiivi suulakeen suulakiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suulaella suulailla
ablatiivi suulaelta suulailta
allatiivi suulaelle suulaille
muut sijamuodot
essiivi suulakena suulakina
translatiivi suulaeksi suulaiksi
abessiivi suulaetta suulaitta
instruktiivi suulain
komitatiivi suulakine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suulae-
vahva vartalo suulake-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

yhdyssana sanoista suu ja laki

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suulaki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 7-D