suuontelo

Suomi

Substantiivi

suuontelo (2)

1. (anatomia) selkärankaisten suuaukon ja nielun välinen ruoansulatuskanavan laajahko alkuosa

Ääntäminen

• IPA: /ˈsuːˌont̪elo/
• tavutus: suu‧on‧te‧lo

Etymologia

yhdyssana sanoista suu ja ontelo

Käännökset

1. selkärankaisten suuaukon ja nielun välinen ruoansulatuskanavan laajahko alkuosa

englanti: oral cavity ruotsi: munhåla

saksa: Mundhöhle f. turkki: ağız boşluğu

Liittyvät sanat

• suu

Kokonaiskäsitteet

• ruoansulatuselimistö
• ruoansulatuskanava

Osakäsitteet

• kieli
• sylki
• sylkirauhanen
• hampaat
• ikenet

Aiheesta muualla

• suuontelo Kielitoimiston sanakirjassa
• suuontelo Tieteen termipankissa