Siirry sisältöön

kitalaki

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kitalaki (7-D)[1]

  1. suulaki

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkit̪ɑˌlɑki/
  • tavutus: ki‧ta‧la‧ki

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kitalaki kitalaet
genetiivi kitalaen kitalakien
(kitalakein)
partitiivi kitalakea kitalakia
akkusatiivi kitalaki;
kitalaen
kitalaet
sisäpaikallissijat
inessiivi kitalaessa kitalaissa
elatiivi kitalaesta kitalaista
illatiivi kitalakeen kitalakiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kitalaella kitalailla
ablatiivi kitalaelta kitalailta
allatiivi kitalaelle kitalaille
muut sijamuodot
essiivi kitalakena kitalakina
translatiivi kitalaeksi kitalaiksi
abessiivi kitalaetta kitalaitta
instruktiivi kitalain
komitatiivi kitalakine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kitalae-
vahva vartalo kitalake-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

yhdyssana sanoista kita ja laki

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 7-D