kita

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Alligaattorin kita

Substantiivi[muokkaa]

kita (9-F)

  1. (anatomia) nielu
  2. pedon suu, usein kuvainnoillisessa merkityksessä
    Australiassa on 27 vuoden aikana joutunut kaiken kaikkiaan 14 ihmistä suistokrokotiilin kitaan.
    Rohkeina kuoleman kitaan / hornan kattilaan ratsasti kuus sataa.
    Linnunpoikaset odottavat pesässä emoa kita ammollaan.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkit̪ɑ/
  • tavutus: ki‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kita kidat
genetiivi kidan kitojen
(kitain)
partitiivi kitaa kitoja
akkusatiivi kita;
kidan
kidat
sisäpaikallissijat
inessiivi kidassa kidoissa
elatiivi kidasta kidoista
illatiivi kitaan kitoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kidalla kidoilla
ablatiivi kidalta kidoilta
allatiivi kidalle kidoille
muut sijamuodot
essiivi kitana kitoina
translatiivi kidaksi kidoiksi
abessiivi kidatta kidoitta
instruktiivi kidoin
komitatiivi kitoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kida-
vahva vartalo kita-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kita-aukko, kitahalkio, kitakaari, kitakieleke, kitakulma, kitalaki, kitaluu, kitapurje, kitapuu, kitarisa, kitasola, kitatulkki, leijonankita, leikkuukita

Anagrammit[muokkaa]

akti, kait

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kita Kielitoimiston sanakirjassa

Banggai[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

kita

  1. nähdä

Indonesia[muokkaa]

Pronomini[muokkaa]

kita

  1. (persoonapronomini) me