kita

Suomi

Alligaattorin kita

Substantiivi

kita (9-F)

1. (anatomia) nielu
2. pedon suu, usein kuvaannollisessa merkityksessä

   Australiassa on 27 vuoden aikana joutunut kaiken kaikkiaan 14 ihmistä suistokrokotiilin kitaan.

   Linnunpoikaset odottavat pesässä emoa kita ammollaan.

   Rohkeina kuoleman kitaan / hornan kattilaan ratsasti kuus sataa. (Tennyson, Kevyen prikaatin hyökkäys, 1855, suom. Yrjö Jylhä)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkit̪ɑ/
• tavutus: ki‧ta

Käännökset

1. nielu

Ks. nielu

2. kuvaannollinen

englanti: maw; gape kroatia: ralje f. (monikollinen) ruotsi: käft; gap

ukraina: паща f. venäjä: пасть f.

Liittyvät sanat

nielu

Yhdyssanat

kita-aukko, kitahalkio, kitakaari, kitakieleke, kitakulma, kitalaki, kitaluu, kitapurje, kitapuu, kitarisa, kitasola, kitatulkki, leijonankita, leikkuukita

Anagrammit

akti, kait

Aiheesta muualla

• kita Kielitoimiston sanakirjassa
• kita Suomen murteiden sanakirjassa
• kita Suomen etymologisessa sanakirjassa

Banggai

Verbi

kita

1. nähdä

Indonesia

Pronomini

kita

1. (persoonapronomini) me

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	kȉta	kȉte
genetiivi	kȉtē	kȋtā
datiivi-lokatiivi	kȉti	kȉtama
akkusatiivi	kȉtu	kȉte
vokatiivi	kito	kȉte
instrumentaali	kȉtōm	kȉtama

kȉta f. 

1. kimppu (kukkia)
2. tupsu (tuuhea kimppu lankoja jotka on yläpäästään sidottu)
3. (murteellinen) kalu (siitin)

Liittyvät sanat

• kititi

Aiheesta muualla

• kȉta Školski rječnik hrvatskoga jezika

Substantiivi

kìta

1. yksikön genetiivimuoto sanasta kit
2. yksikön akkusatiivimuoto sanasta kit