susi

Wikisanakirjasta
Katso myös: Susi, suši, süsi
Wikipedia
Katso artikkeli Susi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Susi

Substantiivi[muokkaa]

susi (27)

  1. Suomenkin luonnossa elävä petoeläin (Canis lupus)
    Sadun susi yrittää syödä Punahilkan.
    Nykyiset koirarodut on kesytetty ja jalostettu sudesta.
  2. epäkelpo tekele
    Leipuri syö sutensa.
    Siitä tuli ihan susi.
    sutta ja sekundaa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsusi/, [ˈsʷusi]
  • tavutus: su‧si

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi susi sudet
genetiivi suden susien
(sutten)
partitiivi sutta susia
akkusatiivi susi;
suden
sudet
sisäpaikallissijat
inessiivi sudessa susissa
elatiivi sudesta susista
illatiivi suteen susiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sudella susilla
ablatiivi sudelta susilta
allatiivi sudelle susille
muut sijamuodot
essiivi sutena susina
translatiivi sudeksi susiksi
abessiivi sudetta susitta
instruktiivi susin
komitatiivi susine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sude-
vahva vartalo sute-
konsonantti-
vartalo
sut-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • susi Kielitoimiston sanakirjassa
  • susi Tieteen termipankissa

Puola[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

susi

  1. (taivutusmuoto) nominatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta suchy
  2. (taivutusmuoto) vokatiivin maskuliinin persoonamuodon monikko sanasta suchy

Viro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

susi

  1. (murteellinen) susi

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Võro[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

susi (gen. soe, part. sutt)

  1. susi
    Susi ja kahr ommaq murdjaq.
    Susi ja karhu ovat petoeläimiä.