sepite
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsepit̪eˣ/
- tavutus: se‧pi‧te
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sepite | sepitteet |
| genetiivi | sepitteen | sepitteiden sepitteitten |
| partitiivi | sepitettä | sepitteitä |
| akkusatiivi | sepite; sepitteen |
sepitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sepitteessä | sepitteissä |
| elatiivi | sepitteestä | sepitteistä |
| illatiivi | sepitteeseen | sepitteisiin sepitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sepitteellä | sepitteillä |
| ablatiivi | sepitteeltä | sepitteiltä |
| allatiivi | sepitteelle | sepitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sepitteenä | sepitteinä |
| translatiivi | sepitteeksi | sepitteiksi |
| abessiivi | sepitteettä | sepitteittä |
| instruktiivi | – | sepittein |
| komitatiivi | – | sepitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sepittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
sepitet- | |
Etymologia[muokkaa]
verbistä sepittää
Käännökset[muokkaa]
1. keksitty juttu
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: sepitelmä
- adjektiivit: sepitteellinen, sepitteinen