sepitelmä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]sepitelmä (10)
- (usein väheksyvästi) sepittelyn tulos, sepite
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈsepiˌt̪elmæ/
- tavutus: se‧pi‧tel‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sepitelmä | sepitelmät |
| genetiivi | sepitelmän | sepitelmien (sepitelmäin) |
| partitiivi | sepitelmää | sepitelmiä |
| akkusatiivi | sepitelmä; sepitelmän |
sepitelmät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sepitelmässä | sepitelmissä |
| elatiivi | sepitelmästä | sepitelmistä |
| illatiivi | sepitelmään | sepitelmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sepitelmällä | sepitelmillä |
| ablatiivi | sepitelmältä | sepitelmiltä |
| allatiivi | sepitelmälle | sepitelmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sepitelmänä | sepitelminä |
| translatiivi | sepitelmäksi | sepitelmiksi |
| abessiivi | sepitelmättä | sepitelmittä |
| instruktiivi | – | sepitelmin |
| komitatiivi | – | sepitelmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sepitelmä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. sepite
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- sepitelmä Kielitoimiston sanakirjassa