sepitelmä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
sepitelmä (10)
- (usein väheksyvästi) sepittelyn tulos, sepite
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈsepiˌt̪elmæ/
- tavutus: se‧pi‧tel‧mä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sepitelmä | sepitelmät |
genetiivi | sepitelmän | sepitelmien (sepitelmäin) |
partitiivi | sepitelmää | sepitelmiä |
akkusatiivi | sepitelmä; sepitelmän |
sepitelmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sepitelmässä | sepitelmissä |
elatiivi | sepitelmästä | sepitelmistä |
illatiivi | sepitelmään | sepitelmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sepitelmällä | sepitelmillä |
ablatiivi | sepitelmältä | sepitelmiltä |
allatiivi | sepitelmälle | sepitelmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sepitelmänä | sepitelminä |
translatiivi | sepitelmäksi | sepitelmiksi |
abessiivi | sepitelmättä | sepitelmittä |
instruktiivi | – | sepitelmin |
komitatiivi | – | sepitelmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sepitelmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. sepite
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- sepitelmä Kielitoimiston sanakirjassa