sepittää

Suomi

Verbi

sepittää (53-C) (taivutus[luo])

1. sanoa jotakin itse keksimäänsä, joka ei oikeasti pidä paikkaansa

   Sepitin koko jutun.

2. kirjoittaa esim. runo

   Meidän piti sepittää runoja.

Ääntäminen

• IPA: /ˈsepit̪ːæːˣ/
• tavutus: se‧pit‧tää

Etymologia

Carl Axel Gottlundin käyttöön ottama uudissana

Käännökset

1. keksiä

englanti: make up

saksa: erdichten

2. kirjoittaa runo

englanti: write

saksa: dichten

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: sepitteellinen, sepitteinen
• substantiivit: sepite, sepitelmä, sepittäjä, sepitys
• verbit: sepitellä

Aiheesta muualla

• sepittää Kielitoimiston sanakirjassa