runko

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

runko (1-G)

  1. (kasvitiede) puun varsiosa
    Puiden runkojen välistä pilkisti joki.
  2. (merenkulku) alus ilman takilaa, koneistoja, sisustusta ja varusteluja
    Runko on valmiina telakalla varustamista varten.
  3. ihmisen vartalosta
    rungoltaan hoikka ihminen
  4. olion tai esineen koossa pitävästä rakenteesta
    Luusto on ihmisen runko.
    Rungon materiaali valitaan tarpeen mukaan.
  5. (tekniikka) laitteen, laitteiston t. rakennelman yl. yhtenäinen koossa pitävä osa

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈrʷuŋkʷo̞]

Taivutus[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aivorunko, kohdunrunko, koivunrunko, perusrunko, puunrunko, puurunko, pyöränrunko, ristikkorunko, rungonkatsastus, runkoanalyysi, runkohinta, runkohuone, runkokappale, runkokauppa, runkokuitu, runkokunta, runkokuutio, runkokäyrä, runkolaho, runkoleima, runkolevy, runkolinja, runkoluku, runkoluokka, runkomaa, runkomittaus, runkomuoto, runko-ohjaus, runko-oja, runko-osa, runkopalkki, runkopiste, runkoputki, runkopuu, runkorakenne, runkorata, runkoristikko, runkoruusu, runkosopimus, runkosuunnitelma, runkosävel, runkotie, runkovesa, runkoääni, teräsbetonirunko, teräsrunko, villirunko

Aiheesta muualla[muokkaa]