kehikko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jtk esinettä tai rakennelmaa tukeva tai kannattava kehys tai teline
- erityisesti hirsirakennuksen hirsistä koostuvat seinät
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkehikːo/
- tavutus: ke‧hik‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kehikko | kehikot |
| genetiivi | kehikon | kehikoiden kehikoitten kehikkojen |
| partitiivi | kehikkoa | kehikkoja kehikoita |
| akkusatiivi | kehikko; kehikon |
kehikot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kehikossa | kehikoissa |
| elatiivi | kehikosta | kehikoista |
| illatiivi | kehikkoon | kehikkoihin kehikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kehikolla | kehikoilla |
| ablatiivi | kehikolta | kehikoilta |
| allatiivi | kehikolle | kehikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kehikkona | kehikkoina kehikoina |
| translatiivi | kehikoksi | kehikoiksi |
| abessiivi | kehikotta | kehikoitta |
| instruktiivi | – | kehikoin |
| komitatiivi | – | kehikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kehiko- | |
| vahva vartalo | kehikko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |