Siirry sisältöön

kehikko

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kehikko (4-A)

  1. jtk esinettä tai rakennelmaa tukeva tai kannattava kehys tai teline
  2. erityisesti hirsirakennuksen hirsistä koostuvat seinät

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkehikːo/
  • tavutus: ke‧hik‧ko

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kehikko kehikot
genetiivi kehikon kehikoiden
kehikoitten
kehikkojen
partitiivi kehikkoa kehikkoja
kehikoita
akkusatiivi kehikko;
kehikon
kehikot
sisäpaikallissijat
inessiivi kehikossa kehikoissa
elatiivi kehikosta kehikoista
illatiivi kehikkoon kehikkoihin
kehikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kehikolla kehikoilla
ablatiivi kehikolta kehikoilta
allatiivi kehikolle kehikoille
muut sijamuodot
essiivi kehikkona kehikkoina
kehikoina
translatiivi kehikoksi kehikoiksi
abessiivi kehikotta kehikoitta
instruktiivi kehikoin
komitatiivi kehikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kehiko-
vahva vartalo kehikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

substantiivi kehä + johdin -(i)kko

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kehikko Kielitoimiston sanakirjassa
  • kehikko Suomen murteiden sanakirjassa
  • kehikko Suomen etymologisessa sanakirjassa