takila

Viikinkilaivan takila ja purje

Suomi

Substantiivi

takila (13)

1. (merenkulku) mastot ja muu välineistö, jonka varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑ.ki.lɑ/

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	takila	takilat
genetiivi	takilan	takiloiden takiloitten takilojen (takilain)
partitiivi	takilaa	takiloita takiloja
akkusatiivi	takila; takilan	takilat
Sisäpaikallissijat
inessiivi	takilassa	takiloissa
elatiivi	takilasta	takiloista
illatiivi	takilaan	takiloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	takilalla	takiloilla
ablatiivi	takilalta	takiloilta
allatiivi	takilalle	takiloille
Muut
essiivi	takilana	takiloina
translatiivi	takilaksi	takiloiksi
abessiivi	takilatta	takiloitta
instruktiivi	–	takiloin
komitatiivi	–	takiloine- + omistusliite

Käännökset

1. mastot ja muu välineistö, jonka varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään

englanti: rig

Liittyvät sanat

• kiinteä takila
• juokseva takila
• raakapuu
• takiloida

Synonyymit

• riki

Aiheesta muualla

• Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus: takila