takila

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Viikinkilaivan takila ja purje

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

takila (13)

  1. (merenkulku) mastot ja muu välineistö, jonka varaan ja avulla aluksen purjeet levitetään

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ɑ.ki.lɑ/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi takila takilat
genetiivi takilan takiloiden
takiloitten
takilojen
(takilain)
partitiivi takilaa takiloita
takiloja
akkusatiivi takila; takilan takilat
Sisäpaikallissijat
inessiivi takilassa takiloissa
elatiivi takilasta takiloista
illatiivi takilaan takiloihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi takilalla takiloilla
ablatiivi takilalta takiloilta
allatiivi takilalle takiloille
Muut
essiivi takilana takiloina
translatiivi takilaksi takiloiksi
abessiivi takilatta takiloitta
instruktiivi takiloin
komitatiivi takiloine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]