roisto

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

roisto (1)

  1. psykologiselta profiililtaan voimakkaasti itsesäilytykseen pyrkivä henkilö, jolla on tärkeysjärjestyksessä ylimpänä omat tarpeet ja intressit, kun taas ryhmään tai yhteisöön liittyvät näkökohdat ovat alikorostuneita tai alisteisia; ryhmää tai yhteisöä korostavien näkökulmasta rikollinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈroi̯st̪o/
  • tavutus: rois‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi roisto roistot
genetiivi roiston roistojen
partitiivi roistoa roistoja
akkusatiivi roisto;
roiston
roistot
sisäpaikallissijat
inessiivi roistossa roistoissa
elatiivi roistosta roistoista
illatiivi roistoon roistoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi roistolla roistoilla
ablatiivi roistolta roistoilta
allatiivi roistolle roistoille
muut sijamuodot
essiivi roistona roistoina
translatiivi roistoksi roistoiksi
abessiivi roistotta roistoitta
instruktiivi roistoin
komitatiivi roistoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo roisto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

roistojoukko, roistonalku, roistovaltio, roistoväki

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • roisto Kielitoimiston sanakirjassa