rosvo
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]rosvo (1)
- rikollinen, joka ryöstää, tavallisesti fyysisellä väkivallalla tai aseella uhaten
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrosʋo/
- tavutus: ros‧vo
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rosvo | rosvot |
| genetiivi | rosvon | rosvojen |
| partitiivi | rosvoa | rosvoja |
| akkusatiivi | rosvo; rosvon |
rosvot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rosvossa | rosvoissa |
| elatiivi | rosvosta | rosvoista |
| illatiivi | rosvoon | rosvoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rosvolla | rosvoilla |
| ablatiivi | rosvolta | rosvoilta |
| allatiivi | rosvolle | rosvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rosvona | rosvoina |
| translatiivi | rosvoksi | rosvoiksi |
| abessiivi | rosvotta | rosvoitta |
| instruktiivi | – | rosvoin |
| komitatiivi | – | rosvoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rosvo- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]< venäjä[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]maantierosvo, merirosvo, pankkirosvo, rantarosvo, rosvojoukko, rosvokopla, rosvopaisti, rosvopäällikkö, rosvoromaani
Sanaliitot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- rosvo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 1571 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.