kelmi
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkelmi/
- tavutus: kel‧mi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kelmi | kelmit |
| genetiivi | kelmin | kelmien (kelmein) |
| partitiivi | kelmiä | kelmejä |
| akkusatiivi | kelmi; kelmin |
kelmit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kelmissä | kelmeissä |
| elatiivi | kelmistä | kelmeistä |
| illatiivi | kelmiin | kelmeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kelmillä | kelmeillä |
| ablatiivi | kelmiltä | kelmeiltä |
| allatiivi | kelmille | kelmeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kelminä | kelmeinä |
| translatiivi | kelmiksi | kelmeiksi |
| abessiivi | kelmittä | kelmeittä |
| instruktiivi | – | kelmein |
| komitatiivi | – | kelmeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kelmi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kelmi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5