Siirry sisältöön

kelmi

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kelmi (5)[1]

  1. roisto, konna
    Se kelmi joutaisi Kakolaan loppuiäkseen!

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkelmi/
  • tavutus: kel‧mi

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kelmi kelmit
genetiivi kelmin kelmien
(kelmein)
partitiivi kelmiä kelmejä
akkusatiivi kelmi;
kelmin
kelmit
sisäpaikallissijat
inessiivi kelmissä kelmeissä
elatiivi kelmistä kelmeistä
illatiivi kelmiin kelmeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kelmillä kelmeillä
ablatiivi kelmiltä kelmeiltä
allatiivi kelmille kelmeille
muut sijamuodot
essiivi kelminä kelmeinä
translatiivi kelmiksi kelmeiksi
abessiivi kelmittä kelmeittä
instruktiivi kelmein
komitatiivi kelmeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kelmi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

[muokkaa]

ruotsin sanasta skälm[2]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kelmi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. ”kelmi”.