rikollinen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
rikollinen (38) (komparatiivi rikollisempi, superlatiivi rikollisin) (taivutus[luo])
- lainvastainen
- lakia noudattamaton
- yleisiä moraalikäsityksiä rikkova (hallinnosta, politiikasta, menettelytavoista)
- kapinallismaakunnan rikollinen hallinto
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈrikolˌlinen/
- tavutus: ri‧kol‧li‧nen
Käännökset[muokkaa]
1. adjektiivi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: rikollisesti
- substantiivit: rikollisuus
Yhdyssanat[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
rikollinen (38)
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | rikollinen | rikolliset |
| genetiivi | rikollisen | rikollisten rikollisien |
| partitiivi | rikollista | rikollisia |
| akkusatiivi | rikollinen; rikollisen |
rikolliset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rikollisessa | rikollisissa |
| elatiivi | rikollisesta | rikollisista |
| illatiivi | rikolliseen | rikollisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rikollisella | rikollisilla |
| ablatiivi | rikolliselta | rikollisilta |
| allatiivi | rikolliselle | rikollisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rikollisena (rikollisna) |
rikollisina |
| translatiivi | rikolliseksi | rikollisiksi |
| abessiivi | rikollisetta | rikollisitta |
| instruktiivi | – | rikollisin |
| komitatiivi | – | rikollisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | rikollise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
rikollis- | |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka ei noudata lakia
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- rikollinen Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768. Hakusana rikkoa.