Siirry sisältöön

reuna

Wikisanakirjasta
Katso myös: reúna

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

reuna (9)[1]

  1. kohta, jossa jokin päättyy ja toinen alkaa
    Jyrkänteen reuna on vaarallinen paikka.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈreu̯nɑ/
  • tavutus: reu‧na

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi reuna reunat
genetiivi reunan reunojen
(reunain)
partitiivi reunaa reunoja
akkusatiivi reuna;
reunan
reunat
sisäpaikallissijat
inessiivi reunassa reunoissa
elatiivi reunasta reunoista
illatiivi reunaan reunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi reunalla reunoilla
ablatiivi reunalta reunoilta
allatiivi reunalle reunoille
muut sijamuodot
essiivi reunana reunoina
translatiivi reunaksi reunoiksi
abessiivi reunatta reunoitta
instruktiivi reunoin
komitatiivi reunoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo reuna-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

alareuna, etureuna, hulpioreuna, jättöreuna, kaatoreuna, liehureuna, metsänreuna, pilvenreuna, pykäreuna, raunaharju, repäisyreuna, reuna-alue, reuna-arvo, reunadelta, reunaehto, reunahuomautus, reunajuova, reunakasvi, reunakirjoitus, reunakiveys, reunakivi, reunakoriste, reunakulma, reunakääriäinen, reunaköysi, reunalauta, reunalista, reunaluisu, reunamaa, reunameri, reunamerkintä, reunamerkki, reunametsä, reunamoreeni, reunamuistutus, reunamuodostuma, reunanauha, reunaommel, reunaornamentti, reunapaperi, reunapisto, reunapitsi, reunapuoli, reunapuu, reunaripsi, reunasakset, reunasilmukka, reunasulka, reunavaltio, reunavarvas, reunaviiva, reunavuori, reunavuoristo, reunavyöhyke, reunosa, rimpsureuna, ripsureuna, sisäreuna, surureuna, takareuna, tienreuna, ulkoreuna, yläreuna

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • reuna Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9