reunustaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

reunustaa (53) (taivutus[luo])[1]

  1. varustaa tietynlaisella reunalla
  2. muodostaa jonkin reuna, olla jonkin reunalla
    Kivin päällystettyä tietä reunustaa kanava.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈreu̯nust̪ɑːˣ/
  • tavutus: reu‧nus‧taa

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta reuna,[2] mahdollisesti sanan reunus kautta (reunus- + -ta- + -a)

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Lähikäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2000. ISBN 951-717-712-7, ISSN 0355-1768.