rand

Englanti

Substantiivi

rand (monikko rands)

1. kiinteän maan reuna erityisesti suomaata vastaan
2. randi (Etelä-Afrikan rahayksikkö)

Ruotsi

Substantiivi

rand yl. (3) (yks. määr. randen[luo], mon. epämäär. ränder [luo], mon. määr. ränderna [luo])

1. reuna
2. reunus
3. ranti

Aiheesta muualla

• rand Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

rand (gen. ranna, part. randa)

1. ranta

   Rannas oli palju suvitajaid. – Rannalla oli paljon kesälomalaisia.

2. rannikko (syn. rannik)

Taivutus

ÕS 22u

sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	rand	rannad
genetiivi	ranna	randade
partitiivi	randa	randu randasid
illatiivi	(lyhyt) randa	randadesse (rannusse)
	(pitkä) rannasse
inessiivi	rannas	randades (rannus)
elatiivi	rannast	randadest (rannust)
allatiivi	rannale	randadele (rannule)
adessiivi	rannal	randadel (rannul)
ablatiivi	rannalt	randadelt (rannult)
translatiivi	rannaks	randadeks (rannuks)
terminatiivi	rannani	randadeni
essiivi	rannana	randadena
abessiivi	rannata	randadeta
komitatiivi	rannaga	randadega

Teemamuodot lihavoitu.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• liivarand, rannaküla, supelrand

Aiheesta muualla

• rand Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• rand sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)