ranti
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ranti
- (slangia) jalkineen pohjan reunus
- Vasemman kengän rantin ompeleessa on löysää.
- Ennen rantit passattiin likeillä ja sitten ommeltiin koneella.
- Rantien käsinleikkaus oli vaativaa puuhaa.
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ranti | rantit |
| genetiivi | rantin | rantien (rantein) |
| partitiivi | rantia | ranteja |
| akkusatiivi | ranti; rantin |
rantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | rantissa | ranteissa |
| elatiivi | rantista | ranteista |
| illatiivi | rantiin | ranteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | rantilla | ranteilla |
| ablatiivi | rantilta | ranteilta |
| allatiivi | rantille | ranteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | rantina | ranteina |
| translatiivi | rantiksi | ranteiksi |
| abessiivi | rantitta | ranteitta |
| instruktiivi | – | rantein |
| komitatiivi | – | ranteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ranti- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
- Ruotsin kielen sanasta rand