retku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

retku (1)


Tämän sana-artikkelin tietojen paikkaansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.
Syy: Onko murremerkitys oikeasti käytössä?

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.
  1. huonokuntoinen vaate
    vaateretkut
    kulkea retkuissa
  2. (halventava) renttu, retale, lurjus
  3. (murteellinen, Tampere) tyttöystävä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈret̪ku/
  • tavutus: ret‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retku retkut
genetiivi retkun retkujen
partitiivi retkua retkuja
akkusatiivi retku;
retkun
retkut
sisäpaikallissijat
inessiivi retkussa retkuissa
elatiivi retkusta retkuista
illatiivi retkuun retkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi retkulla retkuilla
ablatiivi retkulta retkuilta
allatiivi retkulle retkuille
muut sijamuodot
essiivi retkuna retkuina
translatiivi retkuksi retkuiksi
abessiivi retkutta retkuitta
instruktiivi retkuin
komitatiivi retkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo retku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]