retkahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

retkahdus (39)

  1. retkahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈret̪kɑhdus/
  • tavutus: ret‧kah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi retkahdus retkahdukset
genetiivi retkahduksen retkahdusten
retkahduksien
partitiivi retkahdusta retkahduksia
akkusatiivi retkahdus;
retkahduksen
retkahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi retkahduksessa retkahduksissa
elatiivi retkahduksesta retkahduksista
illatiivi retkahdukseen retkahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi retkahduksella retkahduksilla
ablatiivi retkahdukselta retkahduksilta
allatiivi retkahdukselle retkahduksille
muut sijamuodot
essiivi retkahduksena retkahduksina
translatiivi retkahdukseksi retkahduksiksi
abessiivi retkahduksetta retkahduksitta
instruktiivi retkahduksin
komitatiivi retkahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo retkahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
retkahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä retkahtaa (retkahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]