renttu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Attention niels epting.svg Tämän sana-artikkelin tietojen paikkaansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista.

Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

renttu (1-C)

  1. (miespuolisesta henkilöstä, käytetään hyvin harvoin naisesta) retku, retale, retkale, heittiö
    Se mies oli täysi renttu ja alkoholisti.
  2. (miespuolisesta henkilöstä, käytetään hyvin harvoin naisesta) ketku, kelmi, ketale, ketkale, lurjus
    Naisen ihastuksen kohde on usein joku renttu.
  3. huonokuntoinen vaate
    Ei ole mitä laittaisi päälleen, pelkkiä renttuja vain.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈrent̪ːu/
  • tavutus: rent‧tu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi renttu rentut
genetiivi rentun renttujen
partitiivi renttua renttuja
akkusatiivi renttu;
rentun
rentut
sisäpaikallissijat
inessiivi rentussa rentuissa
elatiivi rentusta rentuista
illatiivi renttuun renttuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi rentulla rentuilla
ablatiivi rentulta rentuilta
allatiivi rentulle rentuille
muut sijamuodot
essiivi renttuna renttuina
translatiivi rentuksi rentuiksi
abessiivi rentutta rentuitta
instruktiivi rentuin
komitatiivi renttuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo rentu-
vahva vartalo renttu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • renttu Kielitoimiston sanakirjassa