puukko
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- perinteinen mm. kalan perkaamiseen, teurastukseen, nylkemiseen, ruoan paloitteluun, vuolemiseen ja eri ammattikuntien erityissovelluksiin käytettävä lyhyt- ja jäykkäteräinen veitsi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpuːkːo/
- tavutus: puuk‧ko
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puukko | puukot |
| genetiivi | puukon | puukkojen |
| partitiivi | puukkoa | puukkoja |
| akkusatiivi | puukko; puukon |
puukot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puukossa | puukoissa |
| elatiivi | puukosta | puukoista |
| illatiivi | puukkoon | puukkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puukolla | puukoilla |
| ablatiivi | puukolta | puukoilta |
| allatiivi | puukolle | puukoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puukkona | puukkoina |
| translatiivi | puukoksi | puukoiksi |
| abessiivi | puukotta | puukoitta |
| instruktiivi | – | puukoin |
| komitatiivi | – | puukkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | puuko- | |
| vahva vartalo | puukko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanan alkuperälle on kaksi selitystä:
Sanassa voi olla aineksia molemmilta tahoilta.[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]metsästyspuukko, nylkypuukko, puukkohippa, puukkojunkkari, puukkomies, puukkosaha, puukkoseppä, puukkotappelu, puukonhaava, puukonhela, puukonisku, puukonkahva, puukonpisto, puukonpää, puukonterä, puukontuppi, sähköpuukko, tuppipuukko, vuolupuukko
Aiheesta muualla
[muokkaa]- puukko Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]puukko (monikko puukkos)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.