puukko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Puukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Puukko
Puukko

Substantiivi[muokkaa]

puukko (1-A) (monikko puukot)

  1. perinteinen mm. kalan perkaamiseen, teurastukseen, nylkemiseen, ruoan paloitteluun, vuolemiseen ja eri ammattikuntien erityissovelluksiin käytettävä lyhyt- ja jäykkäteräinen veitsi

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuːkːo/
  • tavutus: puuk‧ko

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puukko puukot
genetiivi puukon puukkojen
partitiivi puukkoa puukkoja
akkusatiivi puukko;
puukon
puukot
sisäpaikallissijat
inessiivi puukossa puukoissa
elatiivi puukosta puukoista
illatiivi puukkoon puukkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puukolla puukoilla
ablatiivi puukolta puukoilta
allatiivi puukolle puukoille
muut sijamuodot
essiivi puukkona puukkoina
translatiivi puukoksi puukoiksi
abessiivi puukotta puukoitta
instruktiivi puukoin
komitatiivi puukkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo puuko-
vahva vartalo puukko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

alasaksalainen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

metsästyspuukko, nylkypuukko, puukkojunkkari, puukkomies, puukkosaha, puukkoseppä, puukkotappelu, puukonhaava, puukonhela, puukonisku, puukonkahva, puukonpisto, puukonpää, puukonterä, puukontuppi, sähköpuukko, tuppipuukko, vuolupuukko

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • puukko Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puukko (monikko puukkos)

  1. puukko

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).