-kko

Wikisanakirjasta
Katso myös: KKO, KkO, kko, -kkö

Suomi[muokkaa]

Suffiksi[muokkaa]

-kko

  1. takavokaaliseen sanan takaliite, jolla voi muodostaa substantiivista kokonaisuutta tarkoittavan sanan
    koivu > koivikko
  2. takavokaalisen sanan takaliite, jolla voi muodostaa substantiivista tekijää (ihmistä) tarkoittavan sanan
    karja > karjakko
    musiikki > muusikko
  3. takavokaalisen sanan diminutiivi- eli vähennysmuotopääte
    malja > maljakko