-kko

Suomi

Suffiksi

-kko

1. takavokaaliseen sanan takaliite, jolla voi muodostaa substantiivista kokonaisuutta tarkoittavan sanan

   koivu > koivikko

2. takavokaalisen sanan takaliite, jolla voi muodostaa substantiivista tekijää (ihmistä) tarkoittavan sanan

   karja > karjakko

   musiikki > muusikko

3. takavokaalisen sanan diminutiivi- eli vähennysmuotopääte

   malja > maljakko

Huomautukset

• Johdin liittyy kantasanan (heikkoon) vokaalivartaloon:

  aalto (heikko vokaalivartalo allo-) + -kko → aallokko

  ruutu (heikko vokaalivartalo ruudu-) + -kko → ruudukko

  ilta (heikko vokaalivartalo illa-) + -kko → illakko

  sokeri (vartalo sokeri-) + -kko → sokerikko

• e-vartaloisilla kaksitavuisilla sanoilla kannan ja johtimen välisen i:n voi ajatella kuuluvan kantasanan perusmuotoon tai johtimeen

  lumi (vokaalivaralo lume) → lumi + -kko tai lum|e + -ikko

Liittyvät sanat

• Luokka: Suomen kielen kkO-nominit

Lähteet

• Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 182 kkO-sanojen muoto ja koostumus