vuolla
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vuolla
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivi sanasta vuo
- Sähkökentän vuolla on SI-järjestelmässä mittayksikkönä coulombi ja magneettikentän vuolla weber.
Verbi[muokkaa]
vuolla (67) (taivutus[luo])[1]
- irrottaa mekaanisesti leikkaamalla lastuja
- Lapsena vuolin puukolla kaarnalaivoja paksusta männynkuoresta.
- Paperipuita kuorittaessa vuollaan vuolukoneella tai vuoluraudalla kuori puun pinnasta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋuo̯lːɑˣ/
- tavutus: vuol‧la
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: vuolu
- verbit: vuoleskella
Idiomit[muokkaa]
- vuolla kultaa
- ansaita huomattavan paljon
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vuolla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67