vuolla
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vuolla
- (taivutusmuoto) yksikön adessiivimuoto sanasta vuo
- Sähkökentän vuolla on SI-järjestelmässä mittayksikkönä coulombi ja magneettikentän vuolla weber.
Verbi
[muokkaa]vuolla (67) (taivutus[luo])[1]
- irrottaa mekaanisesti leikkaamalla lastuja
- Lapsena vuolin puukolla kaarnalaivoja paksusta männynkuoresta.
- Paperipuita kuorittaessa vuollaan vuolukoneella tai vuoluraudalla kuori puun pinnasta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋuo̯lːɑˣ/
- tavutus: vuol‧la
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: vuolu
- verbit: vuoleskella
Idiomit
[muokkaa]- vuolla kultaa
- ansaita huomattavan paljon
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vuolla Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 67