vuolu

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vuolu (1)[1]

  1. vuoleminen, vuolenta
    Pajupillien vuolu oli ennen monien poikien mielipuuhaa.
    Moni otti leipänsä pöllien vuolusta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋuo̯lu/
  • tavutus: vuo‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vuolu vuolut
genetiivi vuolun vuolujen
partitiivi vuolua vuoluja
akkusatiivi vuolu;
vuolun
vuolut
sisäpaikallissijat
inessiivi vuolussa vuoluissa
elatiivi vuolusta vuoluista
illatiivi vuoluun vuoluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vuolulla vuoluilla
ablatiivi vuolulta vuoluilta
allatiivi vuolulle vuoluille
muut sijamuodot
essiivi vuoluna vuoluina
translatiivi vuoluksi vuoluiksi
abessiivi vuolutta vuoluitta
instruktiivi vuoluin
komitatiivi vuoluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vuolu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • vuolu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1