puukottaa

Suomi

puukottaa [1]

Verbi

puukottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. lyödä tai viiltää henkilöä vahingoittamistarkoituksessa puukolla tai muulla teräaseella
2. (arkikieltä) tehdä leikkausoperaatio
3. (slangia, tietotekniikka) poistaa valmista ohjelmakoodia ja korvata uudella ohjelmakoodilla jostakin tietystä kohdasta tai joistakin tietyistä kohdista tunkemalla oma koodinpätkä muun ohjelman sekaan

   puukottaa kerneliä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpuːkot̪ːɑːˣ/
• tavutus: puu‧kot‧taa

Etymologia

• substantiivi puukko (heikko vokaalivartalo puuko- + pääte -ttaa)

Käännökset

1. lyödä tai viiltää henkilöä vahingoittamistarkoituksessa puukolla tai muulla teräaseella

englanti: stab, knife espanja: acuchillar, apuñalar hollanti: steken

ranska: poignarder sloveeni: zabosti unkari: késel

Liittyvät sanat

• puukko

Johdokset

• adjektiivit: puukotettu, puukottanut
• substantiivit: puukottaja, puukottaminen, puukotus

Aiheesta muualla

• puukottaa Kielitoimiston sanakirjassa