puhuttelu

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

puhuttelu (2)[1]

  1. esimiehen alaiselle tai alaisilleen pitämä informatiivinen tilaisuus
    Johtaja piti taloustilanteesta puhuttelun koko henkilökunnalle.
  2. nuhtelu
    Pieniä lapsia toruttaessa puhuttelun on syytä olla ystävällinen, mutta päättäväinen.
    Sain rehtorilta puhuttelun tunnilla häiriköinnistä.
  3. avaussanat
    "Rakkaat ystävät!" ei sovi puhutteluksi kaikkien tilaisuuksien puheen aloitukseen.
    "Hyvä sisko!" sopii hyvin kirjeen puhutteluksi sisarelle kirjoitettaessa.
  4. tituleeraus
    Kypsässä iässä olevien naisten puhuttelussa "rouva" on yleensä oikea valinta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpuhut̪ˌt̪elu/
  • tavutus: pu‧hut‧te‧lu

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi puhuttelu puhuttelut
genetiivi puhuttelun puhuttelujen
puhutteluiden
puhutteluitten
partitiivi puhuttelua puhutteluita
puhutteluja
akkusatiivi puhuttelu;
puhuttelun
puhuttelut
sisäpaikallissijat
inessiivi puhuttelussa puhutteluissa
elatiivi puhuttelusta puhutteluista
illatiivi puhutteluun puhutteluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi puhuttelulla puhutteluilla
ablatiivi puhuttelulta puhutteluilta
allatiivi puhuttelulle puhutteluille
muut sijamuodot
essiivi puhutteluna puhutteluina
translatiivi puhutteluksi puhutteluiksi
abessiivi puhuttelutta puhutteluitta
instruktiivi puhutteluin
komitatiivi puhutteluine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

puhuttelusana, puhuttelutapa

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2