puhutella
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
puhutella (67-C) (taivutus[luo])
- (frekventatiivinen) puhuttaa; pyrkiä puheisiin / ottaa jokin puheeksi jonkun kanssa
- Saanko puhutella?
- Älä puhuttele kun lasken vettä!
- herättää vastakaikua, resonoida
- Elokuva ei puhutellut yleisöä.
- herättää myötätuntoa tai ajatuksia
- puhutteleva elokuva
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈpuhuˌt̪elːɑˣ/
- tavutus: pu‧hu‧tel‧la
Käännökset[muokkaa]
1. pyrkiä puheisiin jonkun kanssa
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- substantiivit: puhuttelu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- puhutella Kielitoimiston sanakirjassa