puhutteleva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]puhutteleva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä puhutella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhutteleva | puhuttelevat |
| genetiivi | puhuttelevan | puhuttelevien (puhuttelevain) |
| partitiivi | puhuttelevaa | puhuttelevia |
| akkusatiivi | puhutteleva; puhuttelevan |
puhuttelevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhuttelevassa | puhuttelevissa |
| elatiivi | puhuttelevasta | puhuttelevista |
| illatiivi | puhuttelevaan | puhutteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhuttelevalla | puhuttelevilla |
| ablatiivi | puhuttelevalta | puhuttelevilta |
| allatiivi | puhuttelevalle | puhutteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhuttelevana | puhuttelevina |
| translatiivi | puhuttelevaksi | puhutteleviksi |
| abessiivi | puhuttelevatta | puhuttelevitta |
| instruktiivi | – | puhuttelevin |
| komitatiivi | – | puhuttelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |