nuhtelu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]nuhtelu (2)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnuht̪elu/
- tavutus: nuh‧te‧lu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | nuhtelu | nuhtelut |
| genetiivi | nuhtelun | nuhtelujen nuhteluiden nuhteluitten |
| partitiivi | nuhtelua | nuhteluita nuhteluja |
| akkusatiivi | nuhtelu; nuhtelun |
nuhtelut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | nuhtelussa | nuhteluissa |
| elatiivi | nuhtelusta | nuhteluista |
| illatiivi | nuhteluun | nuhteluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | nuhtelulla | nuhteluilla |
| ablatiivi | nuhtelulta | nuhteluilta |
| allatiivi | nuhtelulle | nuhteluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | nuhteluna | nuhteluina |
| translatiivi | nuhteluksi | nuhteluiksi |
| abessiivi | nuhtelutta | nuhteluitta |
| instruktiivi | – | nuhteluin |
| komitatiivi | – | nuhteluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | nuhtelu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. nuhteleminen
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- nuhtelu Kielitoimiston sanakirjassa