puhutteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]puhutteleminen
- suullisen tai kirjallisen vuorovaikutuksen avaaminen käyttäen avausrepliikkiä
- Toisinaan puhutteleminen edellyttää huutamista.
- Anteeksi !, Hei !, Herra korpraali !, Kalle !, Odota!, Hyvät kuulijat !, Rakkaani !
- puhuttelun pitäminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | puhutteleminen | puhuttelemiset |
| genetiivi | puhuttelemisen | puhuttelemisten puhuttelemisien |
| partitiivi | puhuttelemista | puhuttelemisia |
| akkusatiivi | puhutteleminen; puhuttelemisen |
puhuttelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | puhuttelemisessa | puhuttelemisissa |
| elatiivi | puhuttelemisesta | puhuttelemisista |
| illatiivi | puhuttelemiseen | puhuttelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | puhuttelemisella | puhuttelemisilla |
| ablatiivi | puhuttelemiselta | puhuttelemisilta |
| allatiivi | puhuttelemiselle | puhuttelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | puhuttelemisena (puhuttelemisna) |
puhuttelemisina |
| translatiivi | puhuttelemiseksi | puhuttelemisiksi |
| abessiivi | puhuttelemisetta | puhuttelemisitta |
| instruktiivi | – | puhuttelemisin |
| komitatiivi | – | puhuttelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | puhuttelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
puhuttelemis- | |