orpo
 |
Suomi
[muokkaa]
Adjektiivi
[muokkaa]orpo (1-E) (komparatiivi orvompi, superlatiivi orvoin) (taivutus[luo])
- sellainen, jonka vanhemmista toinen tai kumpikaan ei enää ole elossa
- (kuvaannollisesti) yksin jätetty tai jäänyt
- On niin orpo olo.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈorpo/
- tavutus: or‧po
Käännökset
[muokkaa]1. jolla ei ole vanhempia
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]
- henkilö, jonka vanhemmista toinen tai kumpikin on kuollut
- (kirjapaino) sivun tai palstan loppuun sijoittuva kappaleen ensimmäinen rivi
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | orpo | orvot |
| genetiivi | orvon | orpojen |
| partitiivi | orpoa | orpoja |
| akkusatiivi | orpo; orvon |
orvot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | orvossa | orvoissa |
| elatiivi | orvosta | orvoista |
| illatiivi | orpoon | orpoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | orvolla | orvoilla |
| ablatiivi | orvolta | orvoilta |
| allatiivi | orvolle | orvoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | orpona | orpoina |
| translatiivi | orvoksi | orvoiksi |
| abessiivi | orvotta | orvoitta |
| instruktiivi | – | orvoin |
| komitatiivi | – | orpoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | orvo- | |
| vahva vartalo | orpo- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: orpous
Yhdyssanat
[muokkaa]orpokoti, orpolapsi, orpopoika, orporivi, orpotyttö, puoliorpo, sosiaaliorpo, sotaorpo, täysorpo
Yläkäsitteet
[muokkaa]- [2] kirjapaino: äpärä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- orpo Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 620 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa