yksin

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

yksin

  1. ilman kenenkään muun seuraa
    Olin koko illan yksin kotona.
    En haluaisi mennä yksin teatteriin.
  2. ilman apua, yksinään
    Kerään yksin kaikki viinimarjat.
    Muut katsoivat vierestä, kun tyttö etsi yksin silmälasejansa.
    Yksin saa kaiken aina tehdä!
  3. vain, yksinomaan
    Yksin hän tietää vastauksen.
  4. pelkästään, yksinomaan, jo
    Yksin viime vuonna niitä myytiin enemmän kuin koko koko edeltäneellä vuosikymmenellä.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈyksin/
  • tavutus: yk‧sin

Etymologia[muokkaa]

instruktiivi sanasta yksi

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Numeraali[muokkaa]

yksin

  1. (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta yksi

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • yksin Kielitoimiston sanakirjassa