sola

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Sola ja söla


Suomi[muokkaa]

sola

Substantiivi[muokkaa]

sola (10)

Wikipedia
Katso artikkeli Sola Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kapea kulkureitti korkeiden pinnanmuodostumien tai rakenteiden muodostamien esteiden välissä
    Tie kulkee vuorten välisessä solassa.
    Rakennusten välinen sola on varattu palokujalle.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sola solat
genetiivi solan solien
(solain)
partitiivi solaa solia
akkusatiivi sola; solan solat
sisäpaikallissijat
inessiivi solassa solissa
elatiivi solasta solista
illatiivi solaan soliin
ulkopaikallissijat
adessiivi solalla solilla
ablatiivi solalta solilta
allatiivi solalle solille
muut sijamuodot
essiivi solana solina
translatiivi solaksi soliksi
abessiivi solatta solitta
instruktiivi solin
komitatiivi soline-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kitasola, kulkusola, luhtisola, navetansola, porttisola, satulasola, sola-aukko, suusola, vuorisola

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • sola Kielitoimiston sanakirjassa
  • sola Tieteen termipankissa

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum

Espanja[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Esperanto[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

sola

  1. yksin

Ido[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

sola

  1. yksin

Italia[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Substantiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta solo

Latina[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sola

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta solum
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta solum

Ruotsi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

sola

  1. pohja