kuja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Kuja [2]

Substantiivi[muokkaa]

kuja (10)

  1. pieni, yleensä talojen tai puuston reunustama tie tai polku
    Talolle vei koivujen reunustama kuja.
  2. kapea, rakennusten reunustama katu
    Kiertelemme Medinan kapeilla, sokkeloisilla kujilla.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkujɑ/, [ˈkʷujɑ̝]
  • tavutus: ku‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuja kujat
genetiivi kujan kujien
(kujain)
partitiivi kujaa kujia
akkusatiivi kuja;
kujan
kujat
sisäpaikallissijat
inessiivi kujassa kujissa
elatiivi kujasta kujista
illatiivi kujaan kujiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kujalla kujilla
ablatiivi kujalta kujilta
allatiivi kujalle kujille
muut sijamuodot
essiivi kujana kujina
translatiivi kujaksi kujiksi
abessiivi kujatta kujitta
instruktiivi kujin
komitatiivi kujine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

kauppakuja, koivukuja, kujanjuoksu, kujatanssi, kunniakuja, lehmuskuja, nauhakuja, palokuja, poppelikuja, puistokuja, puukuja, sivukuja, umpikuja

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kuja Kielitoimiston sanakirjassa
  • kuja Tieteen termipankissa

Kroaatti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kȕja f. 

  1. narttu
  2. (halventava) naisesta, voidaan kääntää huora
    kujo jebena – vitun huora
    krepaj kujo – kuole huora
    sestra ti je kuja – siskosi on huora

Taivutus[muokkaa]

  yksikkö monikko
nominatiivi kuja kuje
genetiivi kuje kuja
datiivi-lokatiivi kuji kujama
akkusatiivi kuju kuje
vokatiivi kujo kuje
instrumentaali kujom kujama

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kȕja Hrvatski jezični portal

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.