polku

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

polku (1-D)

  1. pieni tallaantumalla syntynyt kulkuväylä tai kulku-ura esim. metsässä
  2. (graafiteoria) sarja kaaria kahden solmun välillä
    Hamiltonin polku on polku, joka käy suuntaamattoman ja suunnatun graafin jokaisen solmun kautta vain kerran.
  3. (tietotekniikka) tiedoston sijaintia tiedostojärjestelmässä kuvaava määre, joka sisältää tiedoston sijaintia osoittavat hakemistot
    AuthUserFile-asetuksella määritetään täydellinen polku käyttäjätiedot sisältävään tiedostoon.
  4. (eräiden yhdyssanan alkuosana) polkemis-
    polkuantura, polkuauto, polkupyörä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpol.ku/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi polku polut
genetiivi polun polkujen
(polkuin)
partitiivi polkua polkuja
akkusatiivi polku; polun polut
Sisäpaikallissijat
inessiivi polussa poluissa
elatiivi polusta poluista
illatiivi polkuun polkuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi polulla poluilla
ablatiivi polulta poluilta
allatiivi polulle poluille
Muut
essiivi polkuna polkuina
translatiivi poluksi poluiksi
abessiivi polutta poluitta
instruktiivi poluin
komitatiivi polkuine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta polkea[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

harhapolku, karjapolku, kinttupolku, kotipolku, kuntopolku, lehmänpolku, lenkkeilypolku, lenkkipolku, luontopolku, metsäpolku, muurahaispolku, oikopolku, polkuantura, polkuauto, polkuhinta, polkumiina, polkumyynti, polkupyörä, polkuvene, retkipolku, saunapolku, sivupolku, syrjäpolku, vuoristopolku

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 338. 5. muuttamaton laitos. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.