solum

Englanti

Substantiivi

solum (monikko solums tai sola)

1. pohja

Latina

Adverbi

sōlum (ei vertailuasteita)

1. vain, ainoastaan

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	solum	sola
akkusatiivi	solum	sola
genetiivi	solī	solōrum
datiivi	solō	solīs
ablatiivi	solō	solīs

solum n. (2)

1. maa, maanpinta
2. pohja, perustus, perusta, alusta
3. jalkapohja, kengänpohja, antura

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: solea

Lähteet

• Ivar A. Heikel: Latinalais-Suomalainen Sanakirja. Helsinki: Otava, 1935.

Substantiivi

sōlum

1. monikon genetiivimuoto sanasta sōl