alusta

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

alusta (13)

  1. jonkin alin osa, alin tuki jollekin, alapuoli; perusta, jalusta
    talon alusta
  2. alla oleva osa joka suojaa tai kantaa päällä olevia esineitä
    Auton alusta oli ihan ruosteessa.
  3. (tietotekniikka) tietokonelaitteisto, tai sovellusohjelman tapauksessa laitteisto ja käyttöjärjestelmä, jotka ovat yhteensopivia saman lajin järjestelmien kanssa
    Saatavilla on versiot sekä Windows- että Mac-alustalle.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑlust̪ɑ/
  • tavutus: a‧lus‧ta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi alusta alustat
genetiivi alustan alustoiden
alustoitten
alustojen
(alustain)
partitiivi alustaa alustoita
alustoja
akkusatiivi alusta;
alustan
alustat
sisäpaikallissijat
inessiivi alustassa alustoissa
elatiivi alustasta alustoista
illatiivi alustaan alustoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi alustalla alustoilla
ablatiivi alustalta alustoilta
allatiivi alustalle alustoille
muut sijamuodot
essiivi alustana alustoina
translatiivi alustaksi alustoiksi
abessiivi alustatta alustoitta
instruktiivi alustoin
komitatiivi alustoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo alusta-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

alustaohjelma, alustariippumaton, istuma-alusta, kasvualusta, kirjoitusalusta, koealusta kulkualusta, kytkentäalusta, lasinalusta, laukaisualusta, leuanalusta, liukualusta, lämpöalusta, makuualusta, nenänalusta, päänalusta, ravintoalusta, sepelialusta, silitysalusta, testausalusta, turvealusta

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • alusta Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

alusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön elatiivimuoto sanasta alku
    Aloita uudelleen alusta.

Substantiivi[muokkaa]

alusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta alus
    He katselivat satamaan tulevaa alusta.

Substantiivi[muokkaa]

alusta

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta alunen

Verbi[muokkaa]

alusta

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä alustaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä alustaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä alustaa
    Alusta levykkeet ennen käyttöä.