antura
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- jalkineen ulkopohja
- eräiden eläinten jalan astumapinta
- eräiden kulku- tai työvälineiden alapinta
- (rakennustekniikka) maapohjalle ennen rakennusta tai muuta vaativaa rakennelmaa tehtävän perustuksen alimmainen, yleensä levein osa.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑnt̪urɑ/
- tavutus: an‧tu‧ra
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | antura | anturat |
genetiivi | anturan | anturoiden anturoitten (anturain) |
partitiivi | anturaa | anturoita |
akkusatiivi | antura; anturan |
anturat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | anturassa | anturoissa |
elatiivi | anturasta | anturoista |
illatiivi | anturaan | anturoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | anturalla | anturoilla |
ablatiivi | anturalta | anturoilta |
allatiivi | anturalle | anturoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | anturana | anturoina |
translatiivi | anturaksi | anturoiksi |
abessiivi | anturatta | anturoitta |
instruktiivi | – | anturoin |
komitatiivi | – | anturoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | antura- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia[muokkaa]
vanha germaaninen laina[2]
Käännökset[muokkaa]
4. rakennuksen
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
anturakisko, anturamaa, anturanahka, anturanasta, anturarauta, meriantura, polkuantura
Aiheesta muualla[muokkaa]
- antura Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.