Siirry sisältöön

sula

Wikisanakirjasta
Katso myös: Sula

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

sula (10) (komparatiivi sulempi, superlatiivi sulin) (taivutus[luo])

  1. nestemäisessä olomuodossa oleva, juokseva
    Elohopea on huoneen lämmössä sulaa.
  2. jääpeitteetön
    Sulassa vesistössä ei ole jääpeitettä.
    Satama on sulana.
  3. yleisenä vahvistana terminä, pelkkä
    sulassa sovussa, sulaa hulluutta

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈsulɑ/
  • tavutus: su‧la

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

Idiomit

[muokkaa]
  • olla sulaa hulluutta olla täysin hullua, ajatelematonta
  • olla sulaa vahaa jnkn käsissä olla (henkisesti) taipuisaa
  • sulassa sovussa sovussa keskenään, ilman riitoja
    leikkivät sulassa sovussa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sula Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 371 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

[muokkaa]

sula (10)

  1. jäätön kohta muuten jäänpeittämässä vesistössä
    Moottorikelkkailija hukkui ajettuaan riitteen ja lumen peittämään sulaan.
  2. (metallurgia) metalli sulassa olotilassa
    Sula kaadetaan muottiin.

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sula sulat
genetiivi sulan sulien
(sulain)
partitiivi sulaa sulia
akkusatiivi sula;
sulan
sulat
sisäpaikallissijat
inessiivi sulassa sulissa
elatiivi sulasta sulista
illatiivi sulaan suliin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulalla sulilla
ablatiivi sulalta sulilta
allatiivi sulalle sulille
muut sijamuodot
essiivi sulana sulina
translatiivi sulaksi suliksi
abessiivi sulatta sulitta
instruktiivi sulin
komitatiivi suline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sula-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

lukkosula, ruokasula, sulahitsaus, sulavesi, voisula

Verbi

[muokkaa]

sula

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä sulaa
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä sulaa
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä sulaa

Latvia

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sula

  1. mehu; tuoremehu
  2. mahla

Viro

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

sula (gen sula, part sula)

  1. sula, sulanut
  2. sula, puhdas. pelkkä, silkka, selvä

Taivutus

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

sula

  1. suoja, suojasää
    Ilm läheb sulale. – Tulee suoja.
    Ilm on sulal. – On suoja.

Taivutus

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • sula Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)