selvä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
![]() |
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
selvä (10) (komparatiivi selvempi, superlatiivi selvin) (taivutus[luo])
- helposti erottuva, helposti havaittava, helposti tunnistettava
- Tuohan on selvä hömötiainen.
- Nuo ovat selvät suden jäljet.
- täsmällinen, helppotajuinen, ymmärrettävä
- Sain selvät ohjeet.
- ilmeinen, kiistaton
- Siinä on selvä ero.
- helposti nähtävä, havaittava tai erottuva
- sellainen, joka ei ole alkoholin vaikutuksen alaisena, joka on selvin päin
- ratkennut, selvinnyt, selkiytynyt; ymmärretty
- Onko asia nyt selvä?
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈselʋæ/, [ˈse̞lʋæ]
- tavutus: sel‧vä
Käännökset[muokkaa]
2. loppuun käsitelty
|
4. helposti nähtävä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
- raitis
- selkeä
- selkiintyä
- selkiytyä
- selventyä
- selventäminen
- selventää
- selvin päin
- selvittää
- selvitä
- selviäminen
- selvinneenä
- selvinnyt
- vesiselvä
Johdokset[muokkaa]
- adverbit: selvästi
- substantiivit: selvyys
- verbit: selventyä, selventyä, selventää, selvetä, selvitellä, selvittää, selvätä
Yhdyssanat[muokkaa]
epäselvä, ilmiselvä, päivänselvä, selväkieli, vesiselvä
Interjektio[muokkaa]
selvä
- ilmaisee suostumusta tai ymmärtämistä
- Selvä! Tehdään niin.
Käännökset[muokkaa]
1. selvä !
|
Idiomit[muokkaa]
- Selvä kuin pläkki
- ottaa selvää
- tehdä selvää
- (arkikieltä) tuhota, tehdä selvää jälkeä
- (arkikieltä) tappaa
- saada selville
- keksiä, selvittää
Aiheesta muualla[muokkaa]
- selvä Kielitoimiston sanakirjassa