selvyys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selvyys (40)

  1. se, että on selvä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselʋyːs/
  • tavutus: sel‧vyys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selvyys selvyydet
genetiivi selvyyden selvyyksien
partitiivi selvyyttä selvyyksiä
akkusatiivi selvyys;
selvyyden
selvyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi selvyydessä selvyyksissä
elatiivi selvyydestä selvyyksistä
illatiivi selvyyteen selvyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selvyydellä selvyyksillä
ablatiivi selvyydeltä selvyyksiltä
allatiivi selvyydelle selvyyksille
muut sijamuodot
essiivi selvyytenä selvyyksinä
translatiivi selvyydeksi selvyyksiksi
abessiivi selvyydettä selvyyksittä
instruktiivi selvyyksin
komitatiivi selvyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo selvyyde-
vahva vartalo selvyyte-
konsonantti-
vartalo
selvyyt-

Etymologia[muokkaa]

sanan selvä vartalosta selv- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • selvyys Kielitoimiston sanakirjassa